perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappu ja lappusia

Harjoittelussa on viime viikkoina ollut paljon kaikkea hauskaa toiminnallista sekä oppitunneilla että tuntien ulkopuolella. Totesimme työkaverini kanssa, että noin yleisesti ottaen täällä suomen opiskelu voi varmasti joskus olla koulumaisuudessaan puuduttavaa. Saman melko pienen ryhmän kanssa rävelletään viisi vuotta, ja oppitunnit etenevät yleensä melko samalla tavalla päivästä toiseen. Myöhempien vuosikurssien opiskelijoista alkaa erottautua sellaiset, joilla on innostusta ja motivaatiota ja jotka harrastavat suomen kieltä vapaa-ajallaan. 

Ei oppitunneista tarvitse tehdä sirkusta (tai no miksei, sirkus voisi olla ihan hauska projekti), mutta pieniä muutoksia opetuksen muodossa on hyvä tehdä silloin tällöin. Kolmosten kanssa opiskeltiin mennä-, tulla- ja käydä-verbeihin liittyviä fraaseja, ja tuntia kuunnellessani päädyin taiteilemaan opiskelluista ilmauksista erilaisilla fonteilla kirjoitettuja lappuja. Seuraavalla tunnilla teippasimme jokaisen tuolin selkänojaan yhden lapun ja luokkaan saapuessaan opiskelijoiden piti istua tuolille, jonka ilmauksen hän osaa selittää muille. Kyllähän pedagogisesti saman idean voi toteuttaa tietokoneen ja printterin avulla, mutta minusta on hauskaa kirjoittaa käsin ja muutenkin askarrella, joten en kokenut näpertelyä ylimääräiseksi työksi. 


Sitä en tiedä, tuoko erilaisten fonttien käyttäminen lisäarvoa opetukseen, mutta opiskeltavien asioiden kirjoittaminen pienille lapuille on toisinaan hyödyllistä. Lappuja voi vaihtaa ja luokitella erilaisiin ryhmiin. Kieli on niin abstraktia, että kaikenlainen konkretisoiminen varmasti voi auttaa oppimista. Samaisella sanaston ja fraseologian kurssilla käytiin läpi väreihin liittyviä ilmauksia niin, että jokainen sai lapulla viitisen sanaa. Seinälle oli kiinnitetty erivärisiä papereita, ja opiskelijat kävivät teippaamassa omat sanansa siihen väriin, johon uskoivat sanansa liittyvän. Lapuilla luki esimerkiksi lehdistö, kateus, valhe, sysi, huumori, aavistus, talous, lammas, armeija ja peukalo. Väripaperit olivat punainen, valkoinen, musta, harmaa, vihreä ja keltainen. Ohjeena oli, että sanaa voi joutua taivuttamaan, se voi olla osa fraasia tai se voi muodostaa värin kanssa yhdyssanan. 

Molemmat edellä esittelemäni tehtävät olivat ohjaajani keksimiä. Ne toimivat tällaisen melko pienen opetusryhmän kanssa, mutta hieman varioituna vastaavanlaisia tehtäviä voisi toteuttaa isommissa ja myös eritasoisissa ryhmissä. Väri-ilmauksia verrattiin tunnilla puolan kielen ilmauksiin. Jokainen opiskelija sai myös kotitehtäväksi etsiä väri-ilmaukseen liittyviä käyttöesimerkkejä sekä miettiä, miten esimerkkifraasi kääntyisi puolaksi. Suomeksi esimerkiksi sanotaan, että "Minulla ei ole harmainta aavistusta", mutta puolaksi "Nie mam zielonego pojęcia", minulla ei ole vihreintä aavistusta.  

Näiden opiskelijaryhmien kanssa toimiii melko hyvin sellainen, että jokainen opiskelija saa oman kotitehtävän, joka sitten käsitellään yhdessä muiden kanssa seuraavalla tunnilla. Se olisi vähän mälsää, että jokainen joutuisi selvittämään kahdestakymmenestä ilmauksesta fraasiesimerkin käännöksineen. Ongelma tällaisessa läksymuodossa on tosin se, jos opiskelijat ovat paljon poissa. Pohdin aihetta aiemmassa kirjoituksessani.  

Viikko sitten laitoksellamme vieraili Maria Kela Helsingin yliopistosta. Hän piti äärimmäisen mielenkiintoisia luentoja metaforista ja erityisalastaan eli uskonnollisista metaforista ja Raamatun käännöksistä (Kelan väitöskirja aiheesta). Lisäksi hän esitteli kehittämänsä Mansikkala-metodin, jota kokeiltiin ykkösten opetuksessa. Siinä opiskelijat luovat suomalaisen kylän ja keksivät itselleen hahmot, jotka asuvat kylässä. Hahmoille kirjoitetaan tarinaa ja heihin ja kylän tapahtumiin voi liittää monenlaisia tehtäviä. Kela kertoi soveltaneensa Mansikkalaa jonkin ryhmän kanssa puolikin vuotta ilman, että heidän tarvitsi käyttää mitään oppikirjaa. Mansikkala vaikutti erinomaiselta menetelmältä, mutten referoi sitä nyt tähän enempää. Metodista voi lukea lisää täältä

Opiskeluun saa vaihtelua toki myös kaikella vapaaehtoisella oheistoiminnalla. Puolassa vappu ei ole niin kovin iso juttu, mutta toki suomen opiskelijoille kuuluu opettaa suomalaisia vappuperinteitä. Viime sunnuntaina teimme kaikkien vuosikurssien opiskelijoista koostuvan porukan kanssa munkkeja erään opiskelijan luona. Kävimme kollegani kanssa ostamassa ainekset etukäteen, mutta munkkien valmistuksessa on sen verran monta vaihetta, että siitä riittää tekemistä useammalle ihmiselle. Samalla myös pullotimme siman, jonka olimme käyneet valmistamassa pari päivää aiemmin. 

Munkkitehdas
 Puolassa kyllä syödään munkkeja, mutta ne ovat yleensä sellaisia täytettyjä ja kuorrutettuja.  Herkuttelun jälkeen pidimme vielä kokouksen, jossa suunnittelimme opiskelijoiden lehteä. Ensimmäinen numero on siis vasta tekeillä ja käytimme eniten aikaa lehden nimen päättämiseen. Tarjolla oli kaikenlaista (mm. Puosu ja Suola), mutta keskustelun ja äänestämisen jälkeen voittajaksi selviytyi Puffi. Puffista kirjoittanen lisää sitten, kun projekti etenee. Kyseessä on siis Varsovan yliopiston suomen kielen opiskelijoiden lehti, johon tulee juttuja sekä suomeksi että puolaksi. 

Oli mukavaa pitää kokous lehdestä töiden ja opiskelun ulkopuolella ja selvästi vapaa-ajalla. Lehti on kaikille niin sanotusti ylimääräistä, joten sen suunnitteleminen on hyvä rauhoittaa sellaiseen tilanteeseen, jossa voi olla rennosti ja suhtautua tekemiseen mukavana harrastuksena. Muuten homma saattaisi ainakin opettajista tuntua vain palkattomalta työltä.

Viiden litran vesipulloista syntyi simaämpärit
Sima pullotettiin sunnuntaina, ja vappuaattona sitä juotiin yliopistolla kaikkien vuosikurssilaisten tunneilla. Ykkösten kanssa menimme myös kirjaston puistoon pelaamaan mölkkyä, jota muuten myydään Puolassa. Joskus yliopistossa törmää siihen, että kaikki muu kuin tiukasti asiassa pysyttelevä opetus on "hukkaan heitettyä aikaa" ja kaikki "ylimääräinen löpinä" pitäisi saada karsittua opetuksesta. Tuollaisen puheen takana on aika kiinnostava käsitys siitä, mikä on oppimista ja millaisista tilanteista voi saada hyötyä opiskeluunsa. Meidän opiskelijamme tuntuivat kuitenkin lähtevän ulos ihan mielellään, eikä kukaan valittanut tällaisen kepeämmän toiminnan olevan pois opiskelusta. 

Simaa ja mölkkyä





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti